Man{0}}konerajapinnan tyyli viittaa menetelmään, jolla ohjataan syötteitä tietokonejärjestelmän käyttöliittymässä. Kosketus-screen man--konekäyttöliittymän tyyli on käynyt läpi seuraavat 4 sukupolvea:
1) Komentokieli. Ennen grafiikkanäytön, hiiren, nopeiden työasemien ja muiden teknologioiden tuloa ainoa mahdollinen{2}}koneliitäntätila voi olla vain komento- ja kyselytila. Viestintä oli kokonaan tekstin muodossa ja se toteutettiin käyttäjien komentojen ja käyttäjien vastausten kautta järjestelmäkyselyihin. Tämä menetelmä on joustava käyttää, käyttäjien on kätevä tuoda esiin luovuuttaan, ja sen työteho on korkea taitaville käyttäjille, mutta tavallisille käyttäjille se on vaativa, virhealtis, vaikea oppia ja siinä on heikko virheiden käsittely. kykyjä.
2) Valikkovaihtoehdot. Verrattuna komentorivimenetelmään, tämä menetelmä on vähemmän virhealtis-, voi lyhentää huomattavasti käyttäjän koulutusaikaa, vähentää käyttäjän näppäinpainallusten määrää, käyttää dialoginhallintatyökalua ja virheenkäsittelykykyä. on parantunut merkittävästi. Sen käyttö on kuitenkin edelleen tylsää. Valikkotasoja ja monimutkaisia valikkovaihtoehtoja voi olla liikaa. Valinta on tehtävä askel askeleelta, ja vuorovaikutusnopeus on liian hidas.
3) Ikkuna{1}}suuntautunut napsautuskäyttöliittymä. Tämän tyyppistä käyttöliittymää kutsutaan myös WIMP-käyttöliittymäksi, eli ikkunat (Windows), kuvakkeet (I-cons), valikot (Menut) ja ilmaisimet (osoitinlaite) muodostavat työpöydän (Desktop). Tällä menetelmällä voidaan näyttää erityyppistä tietoa samanaikaisesti, jolloin käyttäjät voivat vaihtaa useiden työympäristöjen välillä menettämättä yhteyttä useiden tehtävien välillä. Käyttäjät voivat helposti suorittaa ohjaus-tyyppi- ja dialogi-tyyppitehtäviä avattavan-valikon kautta ja esitellä kuvakkeita. Painike- ja vierityspalkkitekniikka vähentää huomattavasti näppäimistön syöttämistä ja epäilemättä parantaa vuorovaikutusta tehokkuutta käyttäjille, jotka eivät osaa kirjoittaa.
4) Luonnollisen kielen käyttö. Luonnollinen kieli kommunikoi sovellusohjelmistojen kanssa ja yhdistää kolmannen -sukupolven käyttöliittymäteknologian hyperteksti- ja moni{2}}tehtäväkonsepteihin, jolloin käyttäjät voivat suorittaa useita tehtäviä samanaikaisesti (käyttäjän näkökulmasta). Tekstin, grafiikan, äänentunnistuksen ja syöttötekniikan ja multimediatekniikan kehittymisen myötä ihmisen-konerajapinnan kehittämisen alalla luonnollisen kielen-tyyliin ihminen- konerajapinnat kehittyvät nopeasti ja tulevat lopulta käytännöllisiksi.
(2) Ihmisen-koneen käyttöliittymäsuunnittelun tavoitteet
Tavoite, joka ihmisen-koneen käyttöliittymäsuunnittelun on saavutettava, ei ole vain yksi komento ja palaute, vaan se on myös melko monimutkainen, jaettu pääasiassa neljään osaan:
1) Anna täysi peli itse tietokoneen toiminnoille.
2) Paranna tietokoneen tehokkuutta ja tehokkuutta.
3) Varmista, että käytössä oleva tietokone tai järjestelmä on käyttäjäystävällisempi-, taloudellisempi ja turvallisempi sekä pidentää käyttöjaksoa.
4) Täyttää käyttäjän fyysiset ja psyykkiset tarpeet ja parantaa käyttäjätyytyväisyyttä.
Kun tarkastellaan huolellisesti edellä mainittuja määritelmiä ja tavoitteita, voimme huomata, että näiden kahden välillä on epämääräinen alue. Jos kyseessä on yleinen IT-tekniikka, syöttö ja tulos ovat absoluuttisia, mutta ihmisen{0}}koneliittymä on käyttäjän ja tietokoneen välillä, mutta vakiovastausta ei ole. malli. Tärkein visuaalinen näkökulma on se, että tietokoneen käyttöliittymässä esittämä signaali mahdollistaa signaalin oikean näkemisen, mutta tämän signaalin merkitys katsojan on turvauduttava henkilökohtaiseen kokemukseensa, tietoonsa ja ympäröivään ympäristöön selittääkseen. kaikki signaalit. Kuva nähty.
Toisin sanoen, riippumatta siitä, kuinka hyvin{0}}suunniteltu tietokonejärjestelmä on, jos se ei ota huomioon käyttäjän tarpeita, se luokitellaan usein epäonnistuneeksi{1}}ihmiskäyttöliittymäksi. Esimerkiksi monia matemaattisia symboleja näyttävää suunnittelutietokonetta käyttävät ihmiset, jotka ovat juuri oppineet perustoiminnot. , Alunperin hyvin-suunniteltu toiminto tulee esteeksi ihmisille oikean numeron löytämisessä. Tämän seurauksena sen laskentanopeus ei ole yhtä hyvä kuin tavallisessa tietokoneessa. Siksi ihmisen-koneliittymän suunnittelua ei tietenkään voida ajatella pelkästään tietokoneen toiminnasta.
