Infrapunakosketusnäytön periaate on muodostaa X, r -matriisi infrapunasäteitä lähettämällä ja vastaanottamalla. Kun kosketusobjekti estää infrapunasäteet tietyssä paikassa, kosketusobjektin (kuten sormen) sijainti voidaan laskea. Infrapunakosketusnäyttöä käytetään pääasiassa suuressa koossa ja monipistekosketuksella, mutta korkea virrankulutus ja huono resoluutio.
Korkean erotuskyvyn{0}}infrapunateknologia käyttää pientä kehystä näytön ympärillä, jossa on pinta--asennetut LEDit, valotunnistin vastakkaisella puolella ja infrapuna läpinäkyvä kehys piilotettuna sen taakse. Ohjain lähettää jatkuvasti LED-säteitä infrapunavalon skannausverkon rakentamiseksi. Yksi tai useampi infrapunavalo kullakin akselilla estyy kosketettaessa, jotta vastaavat X- ja F-koordinaatit voidaan määrittää. Infrapunakosketusnäytöt ovat edullisia, mutta ulkokehys on hauras, mikä on herkkä valon häiriöille ja vääristymille kaarevien pintojen tapauksessa.
Tällä hetkellä kaupallistetulla kosketusnäyttötekniikalla on omat ominaisuutensa. Kosketusnäyttötekniikan soveltaminen matkapuhelimissa käyttää pääasiassa kahdenlaisia resistiivisiä ja kapasitiivisia kosketusnäyttöjä. Vaikka näiden kahden kosketusnäytön toimintaperiaatteet ovat erilaiset, niiden rakenteessa ja muodossa on monia yhtäläisyyksiä. Se on monikerroksisen PET-kalvon, ITO-lasin ja kaksipuolisen{0}}liimakerroksen yhdistelmä.
Jokainen kosketusmenetelmä edistää moni{0}}kosketusmenetelmää, suuren-mittakaavan, ohutta ja kevyttä-painoa, mutta mikään niistä ei ole universaali menetelmä, joka sopii kaikkiin sovelluksiin. On erittäin tärkeää valita tuotteen käyttötarkoitukseen sopiva menetelmä ja käyttää sitä joustavasti.
Erilaisilla kosketusnäytön menetelmillä on omat etunsa ja haittansa. Menetelmä, jossa on korkeampi sijainnintunnistusresoluutio, tekee suurentamisesta vaikeaa; menetelmällä, joka on helppo suurentaa, on pienempi resoluutio. Vaatimusten, kuten resoluution ja tuetun näytön koon, tärkeysjärjestys vaihtelee kosketusnäytön käytön mukaan. Siksi erilaisten kosketusnäyttömenetelmien etujen ja haittojen oikea ymmärtäminen on ensimmäinen askel kosketusnäyttöjen joustavaan käyttöön. Tältä pohjalta on myös erittäin tärkeää valita kosketusnäyttö suunniteltujen käyttövaatimusten mukaan tärkeysjärjestyksessä.
Kosketusnäyttötekniikassa käytetyllä infrapunatunnistustekniikalla on pääasiassa kolme teknistä ongelmaa:
1. Ympäristön valotekijät. Infrapunavastaanotinputken toiminta-alue on pienimmän herkkyyden ja suurimman valaistuksen välillä, mutta kosketusnäytölliset tuotteet eivät voi rajoittaa käyttöaluetta tummista karaoke-yksityishuoneista ulkokäyttöön korkean -intensiteetin auringonvalossa Hainan Islandilla. Tuotteena se on mukautettava siihen, että markkinoille on vähitellen ilmaantunut suoraa auringonvaloa kestäviä infrapunanäytönvalmistajia.
2. Vastenopeus. Vuodesta 2008 lähtien infrapunatekniikka on kehittynyt nopeasti, ja vastenopeus on ollut alle 15 ms.
3. Signaalin diffraktio, ympäröivä heijastus, taittuminen ja häiriöt. Infrapunalähetinputkessa on laukaisukulma ja vastaanotinputkessa suurempi vastaanottokulma. Jos ympäröivä heijastus saavuttaa tietyn tason, signaalia ei voi estää sormella. Oikealla tehonsäädöllä voidaan saavuttaa tarkka kosketus.
Jotta yllä olevat ongelmat voitaisiin ratkaista paremmin, suurin etu analogisen tilan valinnassa on, että se pystyy analysoimaan ja parantamaan kosketusnäytön resoluutiota, mutta -häiriönestokyky ei ole yhtä hyvä kuin pulssimenetelmällä. vaikka pulssimenetelmällä on vahva -häiriönestokyky, vastaanottimen on käytettävä pulssimenetelmää. Vasteprosessin aikaongelma, mutta kosketusnäyttö vaatii erittäin nopeaa nopeutta, joten teknologisia läpimurtoja tarvitaan useissa osissa, kuten adaptiivinen piiri, yksi-siruohjelmisto, muotin suunnittelu ja valoa-läpäisevä materiaali valinta.
