Kosketusnäytön miehen{0}}koneliittymän suunnitteluprosessi voidaan jakaa seuraaviin vaiheisiin:
1) Luo järjestelmätoiminnon ulkoinen mallimalli. Mallissa huomioidaan pääasiassa ohjelmiston tietorakenne, kokonaisrakenne ja prosessikuvaus. Ihmisen-tietokoneen käyttöliittymäsuunnittelu on yleensä vain lisävaruste, ja vain käyttäjän tilanteen (mukaan lukien ikä, sukupuoli, psykologinen tilanne, vain kulttuuritason, persoonallisuuden, etnisen taustan jne. ymmärtäminen) perusteella voimme suunnitella tehokas ihmis-konerajapinta; suunnitella käyttäjämalli loppukäyttäjän hypoteesin perusteella tulevasta järjestelmästä (järjestelmähypoteesi) ja lopuksi tehdä siitä vastaamaan järjestelmän käyttöönoton jälkeen saatua järjestelmäkuvaa (Järjestelmän ulkoiset ominaisuudet ) ovat johdonmukaisia, käyttäjä voi olla tyytyväinen järjestelmään ja osaa käyttää sitä tehokkaasti; käyttäjämallia määritettäessä on otettava täysin huomioon järjestelmähypoteesin antamat tiedot ja järjestelmäkuvan tulee heijastaa tarkasti järjestelmän kieliopillista ja semanttista tietoa. Lyhyesti sanottuna, vain ymmärtämällä käyttäjää ja ymmärtämällä tehtävän voidaan suunnitella hyvän miehen-koneliittymä.
2) Määritä tehtävät, jotka ihmisten ja tietokoneiden tulee suorittaa erikseen tämän järjestelmätoiminnon suorittamiseksi. Tehtäväanalyysissa on kaksi tapaa: toinen on aloittaa todellisesta tilanteesta alkuperäisen manuaalisen tai{1}}manuaalisen sovellusjärjestelmän analyysin kautta ja kartoittaa se ihmiselle suoritettujen samankaltaisten tehtävien ryhmään{{ 2}}koneliitäntä; toinen on johtaa joukko käyttäjätehtäviä, jotka koordinoidaan käyttäjämallin ja järjestelmähypoteesin kanssa tutkimalla järjestelmän vaatimuksia ja spesifikaatioita. Tekniikat, kuten asteittainen tarkentaminen ja olio-lähtöinen analyysi, soveltuvat myös tehtäväanalyysiin. Asteittain kehittyvä tekniikka voi jatkuvasti jakaa tehtävät osatehtäviin, kunnes kunkin tehtävän vaatimukset ovat hyvin selkeät, ja olio-analyysitekniikka voi tunnistaa kaikki sovellukseen liittyvät objektiiviset objektit ja niihin liittyvät toiminnot. .
3) Mieti tyypillisiä ongelmia ihmisen-konerajapinnan suunnittelussa. Suunniteltaessa mitä tahansa ihmisen-koneen käyttöliittymää on yleensä otettava huomioon neljä näkökohtaa: järjestelmän vasteaika, käyttäjän apumekanismi, virhe- ja varoitustiedot sekä komentotila. Liian pitkä järjestelmän vasteaika on vuorovaikutteisten järjestelmien käyttäjien eniten valitettu ongelma. Absoluuttisen vasteajan pituuden lisäksi käyttäjät ovat erittäin huolissaan myös eri komentojen vasteajan eroista. Jos ero on liian suuri, käyttäjien on vaikea hyväksyä sitä; käyttäjän-hakumekanismin tulisi olla. Ota käyttöön integroitu järjestelmä, jotta käyttäjän ei tarvitse selata suurta määrää epäolennaista tietoa, kun hän pyytää apua päällekkäiseltä järjestelmältä; virhe- ja varoitustiedot on kuvattava termeillä, jotka käyttäjä ymmärtää ja joilla on tarkkoja merkityksiä. Samalla tulee antaa joitakin ehdotuksia virheiden korjaamiseksi mahdollisimman paljon. Kun virheilmoitus näytetään, tehoste on parempi, jos sitä täydennetään kuulo- (soitto) ja visuaalisilla (erityisväri) ärsykkeillä; komentotila on parasta olla rinnakkain valikko- ja näppäimistökomentojen kanssa, jotka käyttäjät voivat valita.
Ihmisen{0}}koneliittymän prototyyppi on rakennettu CASE-työkalujen avulla. Kun suunnittelumallin ohjelmistomalli on määritetty, voidaan rakentaa ohjelmiston prototyyppi. Tällä hetkellä saatavilla on vain ihmisen{1}}koneliittymän osa. Kunnes se on yhdenmukainen käyttäjämallin ja järjestelmäoletusten kanssa. Yleensä eri ihmis-konerajapintojen peruskomponentit voidaan luoda -valmiiden moduulien tai esineiden avulla, jotka on saatu ihmisen-konerajapinnan työkalupakin tai ihmisen- avulla. konerajapintojen kehitysjärjestelmä.
